tiistai 19. toukokuuta 2015

Hasta luego!

Päivät vähenee ja välillä tuntuu, että nää ei lopu ollenkaa. Nyt tässä vaiheessa sitä jo ajattelee, miten nopeesti aika on kulunu. Viime päivinä on jo ollut vähän tylsää, kun oottaa niin suunnattomasti kotiin pääsyä ja joka paikka kierretty ja koluttu. 

Paperihommat hoidettu, kämppä siisti ja pakkaaminenkin jo alotettu. Työpaikalla hyvästit jätetty. Nyt vaan odotellaan.
Jos teillä koskaan on pienintäkään mahdollisuutta tai kiinnostusta lähteä ulkomaille opiskelemaan/työskentelemään, lähtekää. Tää on niin uskomaton kokemus. Vaikka ollaan nähty vuoria, hienoja rantoja, vierailtu 4 eri kaupungissa ja kierretty Bilbao, silti parasta ovat olleet ihmiset ja kulttuuri. Espanjan kieltä ymmärtää jo paremmin ja mikään ei enää näytä "oudolta". Töiden alkaessa lapsetkin näyttivät niin erilaisilta, mutta nyt sitä ei enää edes ajattele eikä huomaa. 

Oon oppinut paljon pienten lasten kanssa työskentelystä, hoidosta ja käyttäytymisestä. Kommunikointi kehittynyt ja tämän jälkeen mikään ei ole enää ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tuntuu, että pystyn mihin vaan ja koska vaan. Nyt osaa arvostaa kaikkea mitä kotona odottaa!

Pahinta koko aikana on ehkä ollut pelko omasta terveydestä. 90 % koko ajasta olen ollut kipeänä ja lääkärille meno ei ole itsestäänselvyys, koska kommunikointi on hankalaa. Pienet oireet ja asiat alkaa nopeasti huolestuttamaan ja pelottamaan. 

Suuret kiitokset työkavereille, Nekanelle, Analle, Aitorille ja tietenki Satu-opelle!!
Oon niin kiitollinen mun perheelle, ystäville ja poikaystävälle kaikesta tuesta ja avusta. Mä oon lähteny lätkimään ulkomaille ja ne on tukenu mua. <3 





Tämä kokemus ei olisi ollut mitään ilman näitä ihmisiä. Ella & Nina <3


- Julpu

perjantai 15. toukokuuta 2015

<3

Ihanat työkaverit antoo 2 kk työstä lahjaksi aidon Athletic clubin t-paidan omalla nimellä ja onnen numerolla varustettuna!!!! Kyseisen joukkueen peliä oltihin muutama viikko takaperin kattomas San mamesis. Paikallinen joukkue tietenki!! ;) Kuvat kertoo kaiken.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Suomes pientä - Bilbaos suurta

Viikot on juossu silimis ja loppu lähenöö.. Pääasias jännittää mennä kotia...? Outo tunne.. Pitää varmahan edetä hitaasti. Portahilta ensi vähä skypettää ennenkö menöö tupahan asti.. :D 

Ajatuksia siis tästä ja toivon seuraavien kappalehien aikana jonku innostuvan lähtemähän pois turvallisuus alueelta ja heittäytymähän ulkomaan työssäoppimiselle!! Tai muuten vaan mieli avoonna reissulle tapaamahan nimenomahan uusia ihimisiä .. :)

Tiivistääsin reissun kolmehen K: hon.. Kasvu, Kokemus ja Kiitollisuus..

KASVU: koen kasvaneeni viikkojen aikana ainaki 6 metriä pituutta.. Tuntuu ettei Suomes tuu asiaa vastahan mitä en pystyysi järkkäämähän.. Tääläki on pärjänny parahimmas tapaukses viittomakielellä ja silti lopputulema on ollu tyydyttävä.. Ajatusmaailma on muuttunu positiivisemmaksi! On paljo ennemmin uusia vaihtoehtoja ku esteetä.. Pieni, mutta ny suuri asia, jotta tuli mielehen jotta haluaasin leipoa töihin juustokaakun kiitokseksi kaikesta.. Reseptiä hetken kaivellen ja muutellen niin lopputulemana pakastimes on ny se valamis itte tehty juustokaakku.. Perkkeles!! :D

KOKEMUS: uusia kokemuksia piiiitkä lista.. Päällimmääsenä tuloo mielehen kameli ajelu ja mustekalan musteen maistaminen.. :D Oon sanonu töis työkaveriille ja vapaa-aijalla uusille ystäville jotta tämä on se hetki mitä vanhainkodis itku silimäs muistelen kaiholla..

KIITOLLISUUS: oon maailman onnellisin piiku tästä maharollisuuresta ja uusista tuttavuuksista ja ystävistä!! Voiko olla niin tyytyväänen jotta on jo ittellensä kateellinen? :D se kuvastaa paljo.. Kiitos vaan Satu- opelle JÄLLLLEEEN.. Satulle oonki kyllä kateellinen koska tieto siitä paljoko on ollu reissun päällä ja mikä ystävä määrä ollahan täälä saatu, laittaa miettimähän kuinka arvokas omaasuus Satulla on plakkaris...
Paljo on noussu mielehen tämän kautta kuinka paljo arvostan omas kodis, ystävis, perhees asioota ja Suomes yleensäkki.. Oon ajatellu jotta vaikka täälä kivaa on ollukki, mutta ku täältä pääsen takaasi P- joelle niin en heti hetkehen lähäre käymähän edes keskisellä!!

Päiväkodin lapset ei ainakaa lähtöä helepoksi tee.. Ne on ny opetellu mun nimen ja ku esim. Ruokahuoneehin meen niin ne kuoros huutaa Ellaaa... Hm. <3
Ja pääsenhän mää tänne käymähän, mutta ku ei aika pysähdy niin nämä on jo isoja koululaasia jos / ku pääsen seuraavan kerran Bilbaohon. Pitää ottaa varmahan yhteyttä Kadonneen jäljillä- ohjelmahan jos ne auttaas mua muutaman vuoden sisällä tiitiäästen ettimises..

Kauhukseni erehdyyn kattomahan jotta teitä lukijoota on vajaa 2500??!!? Amiksen pitkällä matikalla se meinaa melekeen 5000 silimää. Kiitos mielenkiinnosta! :)

-Ella

Espanjat ihmeet part. 2

Ja lista jatkuu...

1. Aasinkin nimi voi olla Seija. 
2. Pukeutumiserot. Lämpötila +20 kuvanotto hetkellä. Veikkaa ja voita kumpi on turisti ja kumpi paikallinen. 

3. Äitiysloma n. 4 kk.
4. Hampaita pestään edelleen julkisilla paikoilla. Ellan työkaverit porstaa legoja joka aterian jälkeen.
5. Normaalia asua äiteen nurkis 30- vuotiaaksi. Toki tähän vaikuttaa Espanjan surkea taloustilanne, huonot palkat ja korkeet asuntojen hinnat.
6. Ku paikalliset pitää kivaa niin marisätkä kuuluu usein asiaan.
7. Junamatkat halpoja. 1-2 euroa lähikaupunkeihin jonne matka kestää suunnilleen tunnin.
8. Koulu- ja hoitoasut. Viime viikolla töissä oli kevät- päivä jolloin kaikki lapset oli omilla vaatteillaan hoidossa. Ei meinaa tunnistaa jos ei oo hoitovaatteita :o
9. Kaljapullo kääritään talouspaperiin. 

10. Vuoren päällä voi olla järvi.
11. Baarin sisustukseen voi kuulua myös lintuja. On siis iha ok, jos pelikoneen päällä on kerros linnunpaskaa. 

12. Espanjalaisia saa aina odottaa. Kaikkea suunnitellaan mutta puoletkaan ei toteudu ja aikataulut ei ole nii tarkalleen. 
13. Ellan tukan väri aiheuttaa mummoissa paheksuntaa. Silti 60 % mummoista itse suosii my little ponyjen värimaailmaa.

14. Yökerhoissa ei ole pöytiä eikä istumapaikkoja.
15. Nuorilla naisilla usein nenärengas. Muita lävistyksiä ei juurikaan näe.
16. Sisätiloissa ollaan kengät jalassa.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Parasta just nyt niin töissä kuin vapaalla

Työmaalla on mukavaa ja päivä päivältä vain pitää kaikesta enemmän ja enemmän, niin rutiineista, lapsista jne.  
Kahdesta syystä olen kuitenkin positiivisella mielellä myös töiden loppumisesta; mun selkä on ollut täällä välillä tosi kipeänä, (oirehtinut jo vuosia mutta täällä nyt ehkä pahiten) sillä työergonomia ei ole mikään paras lattialla eri asennoissa istuen, milloin syötät missäkin asennossa ja milloin nostat lapset miten sattuu. Itse huomaan olevani ainakin aivan kasassa sillon kun nukutan lapsia, ellen satu pääsemään nojaamaan seinää vasteen. 
Toiseksi, alkaa oman työn sellainen tavoitteellisuus ja "missä voisin vielä parantaa" - ajatukset loppumaan. 

Ollut pidempään jo mielessä, että jotain haluaisi lasten kanssa leikkiä/askarella, mikä nimenomaan lähtee itsestä ja on itse toteutettu juttu. Tänään sitten ideoitiin Juulian kanssa, että tehdään meille molemmille muistoksi kotiin sydämet, johon painetaan lasten kädenjälki. Tuumasta toimeen, homma lähti liikkeelle tänään heti ja saatiin käsiäkin jo paperille. Jee, katsotaan miten ihana tulee kun on valmis :)
Samalla tuli myös olo, että miksei ole aikaisemmin vaan rohkeasti ehdottanut sitä ja tätä askartelua tai tekemistä, kun nytkään ei ollut mitään ongelmaa ja Janire vain tokaisi että hyvä juttu, lapset tykkäävät tälläisista jutuista. 





 Lempilapsosetkin on itsellä. Vauvaryhmästä on ehdottomasti Inaki. Itkupilli, kenellä oli alkuun isoja ongelmia nukkumisen kanssa. Alkuun oli ärsyttävä tapaus, vaikka samaan aikaan pikkumiehessä oli jotain hirveen söpöä. Inakin nauru on paras ja Inakin lempparileikki on ehdottomasti se, kun hypytetään sylissä. En edes tiedä mistä syvältä kehon syövereistä se nauru lähtee <3 Yksikin päivä kävin vauvapuolella moikkaamassa Inakia, jonka itkumussutus kuului luokkahuoneen ulkopuolelle, mutta vaihtui äkkiä onnelliseen nauruun, kun jotain menin Inakia huutelemaan ja höpisemään. Ihana lapsi <3

Janiren ryhmässä lempparini on Alex. Janire on nimittänyt luokkansa "enkeleiksi ja demoneiksi". Alex ja Enzo ovat beeäffät, mutta Alex rakastaa kuulemma enemmän Enzoa kuin Enzo Alexia. Ihanat pojat, niiden touhuja tarttisi oikeasti saada videolle. Vuoron perään paiskivat toisiaan leluilla päähän, ja välillä Enzo itkee ja lujaa, he tönivät toisiaan, juoksevat toisiaan karkuun ja juoksusta tönäisevät toisensa kumoon ja sitten taas halaillaan. Alex on touhukas  hymypoika :D

Itziarin ryhmässä ovat vanhimmat lapset. Itziarin luokassa olen nyt kolmesti pitänyt aamurutiinit englanniksi, joka kerta vähän erillä kaavalla. Luokassa on yksi todella fiksu poika, Adrian. Yksi kerta, kun kävimme numeroita englanniksi, taisin olla kolmosen kohdalla kun hän jo toisti nelosta, sama väreissä, ennenkuin ehdin kysyä mikä on violetti hän jo hoki sitä. Lahjakas kaveri. Tämän ryhmän kanssa kokeilin myös kerran tehdä tuomiamme Muumi - palapelejä. Se oli alkuun aika sähellystä ja jokainen kahmi paloja omakseen, ja sillä aikaa kun yritin saada muutaman muun lapsen kanssa jotain järkeviä paloja kasaan ilman että toinen ehtii hajoittamaan sitä, oli Adrian kasannut jo kolmasosan koko palapelistä. Hänen ja Arkaizin kanssa teimme vielä toisen palapelin mallikkaasti! 

Jos soseita ei lasketa, olisin täysin valmis syömään useita päiväkodin ruokia. Ne  näyttävät todella hyvältä. (Okei, pelkkää vihannesmössöä lukuun ottamatta). Viime viikollakin oli jokaisena päivänä sen näköistä ruokaa, että voisin syödä. Jotain revittyä possua, kanaa, ym. Päiväkodin ruoka näyttää paremmalta kuin useamman ravintolan annokset täällä mitä eteen tullut :D
Viime viikolla lapset söivät croquetaa, miten sen selittäisi, näyttää mozzarellapallolta, joita on eri makuina useista juustoista erilaisiin kinkkuihin, munaan, kalaan jne. Kysyin Leireltä mitä tuo on ja hän käski minun maistaa ja heti vastattuanu myöntävästi pitäväni kyseisistä palluroista hän alkoi jo selittää mistä löydän niitä ihan kotitekoisina Bilbaon vanhan kaupungin alusta ja ovat kuulemma erittäin buenoja kun vähän paistaa pannulla ja seuraavaksi hän jo esitteli kyseisen leipomon nettisivuja ja croquetas mikä lie eri makuja. :D Ihanan avuliasta, vaikken juuri edes kysynyt mitään sen koommin :) Pitihän niitä pari hakea samalla kun kävi illalla kaupassa ja maistaa ;) ei huonoja. 


Päiväkoti-elämästä vielä sen verran, että ajattelin aina, etten todellakaan halua työskennellä varhaiskasvatuksen puitteissa. Anoppi on perhepäivähoitaja ja sitä touhua on nähty siitäkin mitä se on ja  jotenkin aina suhtauduin jollain tapaa hyvin negatiivisesti alle kouluikäisten kanssa työskentelyyn. Opistolla kuitenkin kakkosvuoden aikana mulla tuli joku ihme mielenkiinto edes harkita työskentelyä pienten lasten kanssa. En tiedä miksi. Siksi olinkin mielissäni, kun kuulin että pääsemme päiväkotiin työskentelemään, että nyt tulee edes jokin kokemus ko. hommasta ja sitten on viisaampi onko oma juttu yhtään siellä suunnalla. Hyvä päästä kokemaan käytänössä, ennen kuin pistää papereita lastentarhaope koulutukseen. 

Lastensuojelussa haluan työskennellä ja se työ on hyvin palkitsevaa, mutta paljon mielummin pienten lasten kanssa, kuin teini-ikäisten. Vielä en ole täysin myyty tällä päiväkotikokemuksella siihen, että lähtisin varhaiskasvatuksen pariin, mutta koen, että mulla olisi päiväkodin maailmaan paljon annettavaa, ehkä jopa enemmän kuin esimerkiksi lastensuojeluun :) Eniten, mikä tuossa varhaiskasvatuspuolessa tökkii, on se, että se on hyvin kipeys-altis paikka! Sieltä ne mahataudit sun muut influenssat leviävät ensimmäisinä. Muutenkin oon niin herkkä ja huono vastustuskyky, että jos löytäisin itseni päiväkodintätinä, olisin varmaan koko työurani jossain ikinuhassa :D Katsotaan mitä tulevaisuus tuo :) 




Viime viikonloppu oli ilmoiltaan kokonaisuudessaan tähän asti paras ja myös todella ihana, varmaankin paras viikonloppu täällä<3
Torstaina lähti talviturkki Negurin aaltoihin! 


Perjantaina vietettiin ihana, paras, lämmin, ikimuistoinen jnejne. iltapäivä Anan ja Aitorin kanssa. Treffimme alkoivat Anan kotoa, jossa meitä odotti Anan ihanat vanhemmat ja sisko herkullinen paella pannu ja jälkiruoaksi mansikoita ja kermavaahtoa! Siitä jatkettiin purjehtimaan Anan isän johdolla heidän purjeveneellä. Taisi olla meille jokaiselle ensimmäinen kerta purjeveneessä, todella mahtava kokemus! 8) Tästä ollaan hyvin kiitollisia vieläkin, sanat ei riitä kuvaamaan! 












Lauantaina viikonloppu jatkui tekemisen meiningillä. Lähdettiin työkaverimme Garazin ja hänen poikaystävänsä kanssa maakuntamatkailulle. Auton mittariin tuli yli 250km päivän aikana kun ajeltiin upeissa maisemissa ja mutkittelevissa vuoristoteillä :) 











Sunnuntaina nokka kohti Balmasedaa ja keski-aikaisille markkinoille! Kiitos Ellan työkavereille tämän tapahtuman mainonnasta.. :) Aivan huisi reissu, oli jos jonkinmoista elukkaa ja kamelin selässäkin käytiin kikatusten kera. Päivän  lämpötilat oli tosin jo vähän hiostavat.. :D 













Loppuun vielä mainintaa, että sain perheeni tänne vappu viikonloppuna. Oli kivaa mutta myös hassua jakaa heidän kanssaan muistoja täältä samoilta kujilta joita itse kulkee ja oli kiva näyttää paikkoja :) He pitivät kaupungista kovasti ja Antti erityisesti oli tapaksien eli pintxojen perään ;)
Heidän lähdettyään olo oli tosi hämmentynyt, mutta seuraavana päivänä tuntui jo siltä, että kävikö ne muka edes täällä :D

Kiitollinen näistä kaikista päivistä ja elämästä täällä <3

- Nina