Hasta luego!

Päivät vähenee ja välillä tuntuu, että nää ei lopu ollenkaa. Nyt tässä vaiheessa sitä jo ajattelee, miten nopeesti aika on kulunu. Viime päivinä on jo ollut vähän tylsää, kun oottaa niin suunnattomasti kotiin pääsyä ja joka paikka kierretty ja koluttu. 

Paperihommat hoidettu, kämppä siisti ja pakkaaminenkin jo alotettu. Työpaikalla hyvästit jätetty. Nyt vaan odotellaan.

Jos teillä koskaan on pienintäkään mahdollisuutta tai kiinnostusta lähteä ulkomaille opiskelemaan/työskentelemään, lähtekää. Tää on niin uskomaton kokemus. Vaikka ollaan nähty vuoria, hienoja rantoja, vierailtu 4 eri kaupungissa ja kierretty Bilbao, silti parasta ovat olleet ihmiset ja kulttuuri. Espanjan kieltä ymmärtää jo paremmin ja mikään ei enää näytä "oudolta". Töiden alkaessa lapsetkin näyttivät niin erilaisilta, mutta nyt sitä ei enää edes ajattele eikä huomaa. 

Oon oppinut paljon pienten lasten kanssa työskentelystä, hoidosta ja käyttäytymisestä. Kommunikointi kehittynyt ja tämän jälkeen mikään ei ole enää ylitsepääsemättömän vaikeaa. Tuntuu, että pystyn mihin vaan ja koska vaan. Nyt osaa arvostaa kaikkea mitä kotona odottaa!

Pahinta koko aikana on ehkä ollut pelko omasta terveydestä. 90 % koko ajasta olen ollut kipeänä ja lääkärille meno ei ole itsestäänselvyys, koska kommunikointi on hankalaa. Pienet oireet ja asiat alkaa nopeasti huolestuttamaan ja pelottamaan. 

Suuret kiitokset työkavereille, Nekanelle, Analle, Aitorille ja tietenki Satu-opelle!!

Oon niin kiitollinen mun perheelle, ystäville ja poikaystävälle kaikesta tuesta ja avusta. Mä oon lähteny lätkimään ulkomaille ja ne on tukenu mua. <3 

Tämä kokemus ei olisi ollut mitään ilman näitä ihmisiä. Ella & Nina <3

- Julpu