Työt sujuu rutiinilla ja päivän työtehtävät hyvin selekiät! Päivät menöö tosi äkkiä ku tekemistä piisaa joka sekunnille ja hyvä niin.. :)
Ehkä eniten kertoo hyvästä kotiutumisesta ja työyhteisöön pääsemisestä se jotta ku kuuntelen mitä työkaverit puhuu espanjaksi niin kommentoin asiahan suomeksi..?!! :D ei tuu enää niin ressattua mitä suustansa päästää.
Saan edelleen paljon kiitoksia auttamisestani ja mm. Tnään mulle sanottihin jotta "meidän elämästä tuloo tosi vaikiaa ku lähäret pois..." sanattomaksi veti.. <3
Koko työpaikka on ny vähä mieleltänsä sekaasin, koska viikko sitte ilimeni, että yhdellä vajaa kolme vuotiaalla poijjalla on aivokasvaan. Leikkaus tapahtuu tällä viikolla, jonka jäläkehen tiedetään enempi onko minkälaatuunen... Toki koko leikkaus on suuri riski, koska voi viedä puhe ja kävely kyvyn.. Itku oli tosi lähellä ku tieto tuli. Vaikka lapsia on melekeen 60 koko paikas, niin suuri aukko on tullu ku yks on pois ja varsinki tuollaasen takia!
Oon aina ajatellu jotta en ikääntyvien kans voi työskennellä koska kaikki sairaudet ja yleensä lähempänä kuolemaa oleminen on läsnä.. En päästäny pienehen mielehenkää jotta täälä tuollaasta kohtaan... Ei vaan sovi järkehen. Ny varmistuu vielä että en tuu näkemähän koko poikaa enää. Jää varmasti mielehen tosi pitkäksi aikaa.. Eiku auta ku pitää Noah- poitsulle peukkuja jotta jaksaas olla reipas jäpikkä!
-Ella
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti